Nonnii, taas on treenattu. Varsinkin keppien avokulmaa: yksittäisenä esteenä onnistumiset on 90% tosi haastavistakin kulmista. Varsinkin lähettämällä, Ryyster alkanut ottamaan häiriötä mun(sulavasta)liikkeestä. Muovilänki aina ekalla, kun kulma vaikeutuu. Muttamutta... Kun ottaa eteen esteitä niin koira kuumenee ja ei vaan malta hakea oikeaa väliä, lujahtaa vaan mistä nopeiten pääsee. Viime viikolla Helin treeneissä oli ihan ulalla keppien avokulman aloituksesta, olis tarvinnut ihan hullun työnnön (mihin en tietenkään ehtiny). Niin meni hermot. Huoh, kepit oli olevinaan jo niin hyvällä mallilla. Nyt vaan vaadin tarkkuutta korkeassa vietissä. Ryyni tekee kyllä kurinalaiseti töitä kuumanakin, kunhan sen saa ymmärtämään mitä vaaditaan.
MAreenan epiksissä sama avokulmaprobleema taas. No, pahin probleema lienee mun superkömö ohjaus. Sama rata kahdella hyvin eri tyylisellä ja eri tasoisella parsonilla ja onnistuin tekemään molempien kanssa presiis samat ohjausvirheet täsmälleen sanoissa paikoissa. Huimaa tarkkuutta! En edes halua tän tarkemmin analysoida, mitä se kertoo mun agilitytulevaisuudestani... Virallien selitys tänään on, etten vaan saa omaa asennetta oikeaksi treeneissä tai epiksissä. Seuraavaksi kai tarvin henkistä valmennusta päästäkseni treenimoodiin..?
Oli kyl oikeasti hauskat epikset! Pikkuparson Marta suoriutui debyyttistartista juuri kuten pikkuparsonin kuuluukin. Se on niin ihanan pieni, hullu ja tosissaan! Ihan kuin omistajansakkin ;)
Sunnuntaina Orenius tulee KSSK:n puolelle valmentamaan, mahtia!
Ens vuodelle suunnittelin tammikuulle pari Hyvinkään keikkaa (14.1. ja 22.1.).
Kakkosten ratoja olen vähän käynyt kurkkimassa, suurin osa aika teknisiä. Uskon, että nopeus riittää. Esteosaamisen vahvistamista, ohjaustekniikkaa ja asenne kohdalleen. Mantra kaikille teille lienee tuttu: Hyvällä sykkeellä omaa suoritusta tekemään!
No comments:
Post a Comment