Wednesday, October 02, 2013

How bad do you want it?

Tuo otsikon teksti on jo pitkään resonoinut mun päässä. Se on julisteessa salin rappusissa ja aina se pistää silmään (sieluun) kun raahaan treenin runtelemaa ruhoani portaita ylös. Tämä EI ole mikään fitnesböönajumppatäti-päivitys vaan enemmänkin nelikymppisen peruslaiskan läskiperseen avoin tilitys ;)

En ole mikään luontainen liikkuja, vaikka eläväinen olenkin. Innostun nopeasti, mut motivaatio on aina lopahtanut. Nyt olen aika säännölliseti 2-3x vko käynyt pumppitrimmissä ja heilunut kahvakuulan kanssa lenkkien lisäksi ja se on jo tosi iso satsaus multa. En ole hikiliikunnasta koskaan saanut mitään kiksejä tai endorfiiryöppyä ym. Niitä odotellessa treenin aikana vaan tsemppaan ja yritän pysyä hengissä ja treenin jälkeen mua lähinnä kolottaa milloin mistäkin, väsyttää ja nälättää.

Reilu vuosi sitten Järjenvangin kanssa hankittiin personal trainer. Sakun Sanna oli ehkä turhankin lempeä meille ja meillä oli aina ihan mahtavat selitykset, jos/kun treeniaikataulusta ja/tai ruokavaliosta oli lipsuttu ;). Kuitenkin intensiivisempi valvottu treenipätkä laittoi alulle jotain tärkeää.

Mulle kirkastui tavoite. Realistinen ja kovalla työllä saavutettavissa oleva päämäärä: haluan olla jatkossa(kin) fyysisesti toimintakykyinen ja tehokas. Selittelyt sikseen, pystyn kehittämään lihaksiani, reaktionopeutta, koordinaatiota. 
Vaikka vieläkään en ole tavoitekondista lähelläkään, painoa on liikaa ja olen lintsannut intervallitreeneistä, niin väitän, että viimein liikkumiseen ON tullut tehoa. Tai ainaskin se tuntuu siltä :)!

Henkinen treeni sujuu helpommin. Kisoissa on  sopivassa suhteessa latinkia, tsemppiä, nöyryyttä ja uhmaa. Apinoita kiipeilee ajoittain olkapäälle, mutta olen ne onnistunut sieltä ajoissa ravistamaan.

Kun tavoite on selkeä ja on valmis tekemään töitä tavoitteen saavuttamiseksi, pitää vaan kysyä itseltään: "how bad do you want it?"

Ja näin rankan päivityksen päälle maistuu Kievin kana ja pottumuusi, jälkkäriksi itse tehty lakritsijätski (näyttää ällöltä mut maistuu hopeatoffeelta!) . Koska earjessakin pitää olla nautintoja...

No comments: