...eli myö sit todellakin treenataan! Olen jättänyt ratatreeniä vähemmälle ja aloittanut tekniikoiden hiomisen sekä yksittäisten esteiden vahvistamisen tavoitteena itsenäisyys, varmuus ja nopeus.
Muutamana viimeisenä treenikertana on vahvistettu kepit, puomi, keinu, hyppysuora, umpikulmaputki ja pöytä. Näissä on avustaja palkannut, että olen voinut keskittyä olennaiseen. Kepit on nyt kyl makeet, kestää häiriöt kunhan mie en tömistele. Tömistelyä se ei vaan kestä, vaan ottaa sanktiona ja lopettaa tekemisen. Norsun askel siis kielletty multa. Tänään Ryyni vinttas keppejä apinan raivolla pikku-Ronjan härkkiessä vieressä. On se ihana!
Meinas pukata tuskan hikeä, kun Ryyni ihan perus slalomhypyissä alkoi yhtäkkiä tarjoamaan välistävetoja ja takaakiertoa logiikalla, joka ei meille auennut. Siis onhan niitä harjoiteltu ehkä enempi, kun (äly)kääpiö niihin ei meinannut taipua, mut silti..? Yhtään jos hermostuin, niin vahvistui se sinne tänne luikkiminen. Palkattiin paljon, et tuli ohjaukseen. Siis ihan PERUSohjaukseen! Mun pitää pitää turpa kiinni, edetä tehokkaasti ja näyttää kädellä, sit onnistui. Mut voitte arvata, että turvan kiinni pitäminen ja tehokas liikkuminen ym. ei mulla oo itsestäänselvyys ollenkaan... Vaikeeta, aina kun saa yhden asian pelittämään niin toinen hajoaa. Ryyni muutenkin ottaa itteensä herkemmin kuin aiemmin, mulla on nyt treeneissä kiroilukielto!!
Sunnuntaina Maijun valmennus, 9.11. Hyvinkäälle ja sitten (ehkä) Ojanko ja (vielä isompi ehkä)
WAO:n karsinnat. Hih, kaikenlaista hullutusta sitä ihminen keksiikin! Olis kyllä niin siistiä päästä sinne pikkuminien kisoihin!
No comments:
Post a Comment