Olen kiinnittänyt agility-harrastuksessani liikaa huomiota vääriin asioihin. Piti pysähtyä miettimään, mikä mättää. Treeneissä ei intoa eikä älyä, kisoissa ei OIKEAA latausta. Mietin jo, miksi ylipäätään satsaan tähän näin paljon aikaa ja energiaa, mikä on vinksallaan. Mulla on ollut jumaleisson ASENNEONGELMA! Attitude kohdalleen ja hitto vie, kaikki on sen jälkeen helpompaa. Kontaktit, treenaaminen yleensä, se MIKSI treenaa. Onhan se olevinaan tärkeetä, välistä-vedot ja lähetykset, ässämnollat, onoffit, treeniblogi ,oikeanlaiset pohjat treenikengissä joo, mutta kestävän kehityksen kannalta tärkeäksi jää ainoastaan:
tuo hieno pieni koira ja ILO tehdä yhdessä!
No comments:
Post a Comment