Janitan opissa Pieksämäellä

Olin niin pyörällä päästäni Janitan treenien jälkeen, että vasta nyt oikeestaan pystyn jaottelemaan selkeämmin oppimaani.
Tosiasioita: koira ei ole teknisesti niin taitava kuin minä luulen > ainakaan en ole palkinnut sitä tarpeeksi esim. käteen tulo, kierrätys, kepit (JA NE KONTAKTIT!!). Eli paluu perusassioihin. Palkkaukseen huomiota, ei paineistusta. Tarkkuutta, keskittymistä, ajatuksella tehtyjä harjoituksia. Koiralta pois vastuu estevalinnoista. Liike valsseissa seuraavalle esteelle päin, liike ei saa katketa, uskalletta mennä lähemmäs estettä radalla. (Siis näitä on mulle toitotettu sm-ryhmän toimesta jo vuosia, ettei ihan uutuusjuttuja kuitenkaan...).

Olin ihan ihmeissäni eli entistä enemmän jumissa, kun harkka sisälsi mulle ihan uppo-outoja termejä: sylikääntö, tvisti, pakkovalssi... Noita ollaan yritetty harkata (eri nimellä ;)) Rissan kanssa jo aiemminkin, mutta kerta pari ilman sen ihmeempää ideaa. Just tuota idean puutetta taisi se Janitakin ohjauksessani ihmetellä...

Kontakteista: syvä huokaus. Janita, tuo agilitykansan Obivankenobi, sen älysi kysyä: mitä kannattaa tehdä, jos koira AINA treeneissä toimii hienosti, mutta EI IKINÄ kisoissa kuten treeneissä? Kisoja vartenhan treenataan, ei treenien. Rissa jää jumittamaan ylös Aalla > katsoo ohjaajaa, ponnistaa suoraan eteenpäin puolesta välistä. Koira on ihan liian paineistettu, on kuin vieteri, tästä halutaan pois. Siihen Janita suositteli kokeilemaan saarentuijan-tekniikkaa. Treeneissä heitetään selvällä käsiliikkeellä nami kontaktille, koira jahtaa namia ALASPÄIN, ja saa tulla omia , NOPEASTI, RENNOSTI, ilman onoffeja. Kisoissa sama liike, ilman namia tietenkin.Vähän tuntui hullulle, kaiken tämän pysäyttelyn jälkeen. Mutta tottahan se on, jossain vaiheessa on tapahtunut virhe (koulutus, palkkaus, paineistus?) ja kisoissa ei tule toivottua suoritusta. Puomilla ja keinulla jatkan kuten aiemminkin.

No, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Uusi mottomme on "TAIDOLLA, EI TUURILLA!".