Jepjep. Olin Iidan valmennuksessa ja perusasiat mättää. Olin ihan käsi! Mulle on tullu Ryynin kanssa ihmeellisiä maneereja, ainakin nyt (paineen alla?) valmennuksessa paljastui koko karmea kirjo:
-käännyin ihan säännönmukaisesti koiraan päin kontakteilla, varmistan omalla kropalla http://www.youtube.com/watch?v=t9rfvpUvBn4 (jatkossa treenilistalle ohijuoksuja, palkkausta nenä meno suuntaan ym. peruskauraa)
-joko ei ole ollenkaan ennakointeja tai ennakoinneissa ei ole riittävää tehoa (no ei kai ku Ryyni on viel pentu ja pien, eihän sitä nyt millään voi ohjata ku koiraa, voi tsiisus taas mun kanssa...)
-vauhti tyssää, mie töpötän, en lähde liikkeelle vaan jään ihailemaan, en hyödynnä etumatkaa siinä missä sellaista saattaisin saada
-olen kumarassa, käskytän epäloogisesti
-kädet huitoo mihin sattuu, varsinkin renkaalla. Huoh.
Mitäs muuta... Ai niin. Lähtö oli painajaismainen. Istu-asento ei pysynyt, ei millään. Nousee seisomaan, menee maahan, ei kyl liiku eteenpäin, mut silti.
Ryyni alkoi valumaan aalta(!). Parasta alkaa ottamaan täppäys-lätkää satunnaisesti, nyt pään asento ja koko koira ihan tikkana pystyssä.
Kai mun agility-itsetunto tästä viel toipuu. Ehkä havahduttavin valmennus ikinä. Vaikka tekee kipeää ei haittaa... ;)
No comments:
Post a Comment