Torstaina oli Iidan fysiikkatreenit ekaa kertaa sisätiloissa. Tehtiin Agilityliiton kuntotesti pikku muutoksin. Olin oikeasti järkyttynyt, miten karsean huono kunto mulla on! Sain huonoimmat pisteet joka osa-alueelta, on mulla pitkä matka agilityurheilijaksi. No, matka on nyt ainakin aloitettu, ihan varmasti on keväällä paremmat tulokset.
Sunnuntaina pitkästä aikaa isommalla porukalla tehtiin pidempää rataa. Rata oli PM-kisojen finaalirata. Meillä oli Ryynin kanssa hyviäkin pätkiä. Olis pitänyt heti alussa jaksottaa rata palkkaamisineen, nyt ahnehdin liikaa. Eihän Ryynin vielä tarvikkaan heti osata veikeita kuvioita, eiks treenit ole siksi että treenataan? Asenne, se asenne, Ryyni ei ole Rissa, EI SAA TURHAUTUA! Pariin otteeseen Ryynis valui kontakteja kuumentuessaan...
...joten niitä vahvistettiin mainiolla kontaktikarusellilla parsonsisko-sannan kanssa tiistaina. Aa, hyppy, hyppy, keinu, pussi ja sama uudelleen. Olimme kerrankin huolellisen suunnitelmallisia. Vaihdeltiin palkkaustapaa kontakteilla: mie palkkasin kädestä ja eteen, sanna palkkas valmiilla ja viiveellä, välillä ilman palkkaa. Sama vapautuksen kanssa, randomia, randomi... Vapautus nopeasti /viiveellä käskyllä, liikkeestä /paikoiltaan käskyllä, omalla liikkellä ensin häiriötä, jne. Ryyni kestää jo aikamoisia häiriöitä JOS ei kuumene yli. Keinulla alkaa olla jo rutiinia, vaatii mun liikkeen eteen vielä, vahvistettava itsenäisyyttä.
Flunssaa pukkaa. Viime vuonna oli sama juttu piirinmestaruuksien aikaan, höh.
Aamukammassa enää 10 piikkiä, on se hyvä, että on jotain mitä odottaa ;)
No comments:
Post a Comment