Perjantaina treenattiin Oreniuksen rataa. Yhtään kertaa en päässyt nollalla maaliin. Yritystä oli kyllä. Olen listannut, mitä tekniikkaa pitää ottaa kun menee itsekseen kentälle, nyt listalle lisätään persjättö! Jotenkin aina vierastan sen käyttöä, useimmiten en ehdi niihen ja pelkään litistäväni pienen valkoisen. Nyt persjättö-olanyli oli kieltämättä paras vaihtoehto, oikeesti nyt vasta tajuan sen mitä tytöt yritti mulle kentällä selittää. Yritin joka kerta ihan tosissani, ihan hyvällä sykkeellä siis. Alkoi vaan ohjaajalta kunto loppumaan kovassa helteessä, treeniä, treeniä...
Saatoin heti alkuun treeneissä möläyttää eräälle yllätysjuhlien tietämättömimmälle pääjuhlakalulle illan suunnitelmista, gaddämit, mie ja mun suuri suu! Kivat pirskeet oli kuitenkin omassa treeniporukassa ja se pääjuhlakalumme siis Itavallan kisakoneeseen lähtevä Iida. Syötiin ja juotiin ja katottiin uusia ja vanhoja agility-pätkiä pitkälle aamuyön tunneille.
2 comments:
Suuri kiitos superhyvistä kokkauksista!Kohta sun pitää tehdä oma reseptiblogi:-)
Kiitokset Umpalle upeasta tarjoilusta, reseptiblogia odotellen ;)
Post a Comment